Siis: "jos pidit tästä, saattaisit pitää myös tästä" -periaate näkyy verkkokirjastossa esimerkiksi siten, että teostietojen alla tarjotaan automaattisesti saman tekijän muita teoksia ja asiasanoiltaan samantyyppisiä teoksia. Myös jo hakutavan muutos, eli ns. yhden laatikon haku, tuottaa laajempia hakutulosjoukkoja kuin entinen verkkokirjasto. Avoimesti suhtautuvat saattavat tehdä tuloslistaa selatessaan mielenkiintoisia löytöjä. (Asiakas, joka etsii yhtä tiettyä teosta saattaa kylläkin hermostua useiden sivujen selaamisesta, pakko myöntää.)
Automaattisesti generoituvien suositusten lisäksi me lihaa-ja-verta -kirjastolaiset laadimme verkkokirjaston sivuille lainavinkkejä. Kirjoitamme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä vaihtelevista teemoista ja yksittäisistä teoksista sekä laadimme teoslistoja. Näin verkkokirjaston käyttäjä saa muutakin luettavaa kuin teosten luettelo- ja paikannustiedot. Lainavinkkien tavoite on, että asiakkaat helpommin löytäisivät mielenkiintoisia ja antoisia levyjä ja kirjoja ja nuotteja, joihin eivät ehkä muuten törmäisi. Tässä asiassa emme ole edellä kävijöitä, vaan seuraamme muiden esimerkkiä. Esimerkiksi Helsinki, Turku, Tampere ja Kuopio ovat myös uusineet omat verkkokirjastonsa parin viime vuoden aikana. Kannattaa käydä näiden kirjastojen musiikkisivuilla vilkaisemassa, nimittäin niillä on paljon kiinnostavia juttuja.
Rima on siis melko korkealla. Joissakin tapauksissa voi jopa miettiä, kuinka paljon kirjastolaisten on järkevää tuottaa verkkosisältöjä. Esimerkiksi mainio Musasto-blogi on mielestäni sillä rajalla. Ymmärrän hyvin sisällöntuotannon houkutuksen, koska parhaimmillaan erilaisten vinkkien laadinta on todella mukavaa puuhaa. Emme kuitenkaan ole ammatiltamme toimittajia vaan kirjastolaisia, joten pitäisikö mieluummin pysytellä lesteissämme? Joten, ainakin näin alkuun, Keski-verkkokirjastossa kiiruhdamme hitaammin, mutta sitenkin verkkomateriaalia kertyy mukavasti. Olisiko siellä jotain sinulle?
