Kirjastoissa ei kovin usein kuule elävää musiikkia. Ei tietysti ole tarkoituskaan, eihän kirjasto ole konserttisali tai rockklubi. Kirjasto on monipuolisen kulttuurin kokemispaikka ja matalan kynnyksen kulttuuritila: ei pääsymaksua, ei pukukoodia, helppo tulla ja mennä.Lisäksi jotkut esitykset ovat niin lähellä kirjaston ydinaluetta, että niille kirjasto on luontevin paikka. Niin kuin esimerkiksi viime lauantaina Säynätsalossa: Suonna Kononen esitti Reino Rinteen teksteihin tekemiään lauluja. Kappaleiden väleissä hän kertoi Rinteen elämästä ja vaiheista kirjailijana ja hänen valtavasta panoksestaan Kuusamon koskien puolustajana. Jos tällainen esitys ei ole kirjastoilta odotettua kansansivistystyötä, niin mikä sitten on?
Mutta kuinka hyvin tapahtumat sopivat kirjastoon? Kirjastolaiset itse ovat yleensä sen kannalla, että kyllä kirjastoonkin ääntä mahtuu. Asiakaspalautteissa kuitenkin toistuu yllättävän usein toive kirjaston hiljaisuudesta. Esimerkiksi pari vuotta sitten Jyväskylän kaupunginkirjastossa tehdyssä asiakaskyselyssä kirjaston hiljaisuutta pitivät tärkeänä erityisesti nuoret. Isossa kirjastorakennuksessa on mahdollista erottaa toisistaan ääntä sietävät ja hiljaiseen työskentelyyn tarkoitetut tilat. Pienessä kirjastossa tapahtuma kyllä saattaa estää muun kirjaston käytön lähes kokonaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että pari alle tunnin mittaista esitystä vuodessa ei ole liikaa pienessäkään kirjastossa. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlavuosi on näkynyt erityisesti tavallista runsaampana ohjelmatarjontana. Kirjailijavieraat ovat tietysti se tavallisin ja toivotuin ohjelmatyyppi, mutta itse musiikkikirjastoihmisenä haluaisin pitää myös musiikkia esillä. Lisää musiikkiesityksiä on siis tulossa ja vinkkejä otetaan vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti