Onko tämä musiikkia?

Missä menee musiikin ja ei-musiikin raja?

Elektroninen musiikki on alusta pitäen rymistellyt raja-aitoja. Niinpä siltä osastolta löytyy niin klassisia kuin uudempiakin kummallisuuksia. Kotimaisista pioneereista tunnetuin lienee Erkki Kurenniemi, jonka nimi tuli tutuksi myös Wigwamin ja M.A. Nummisen levynkansista. Uudemmista kotimaisista tekijöistä voisi nostaa esille Mika Vainion, joka on soolotuotantonsa lisäksi tehnyt kansainvälisesti tunnustettua työtä Pan Sonic -yhtyeen kanssa.

Mika Vainion viimeisin albumi Aineen musta puhelin sijoittuu genreen nimeltä dark ambient. Itselleni ensimmäinen kosketus sitä lajia oli Ovro-nimisen artistin levy Revisited, joka sisältää Pietarin-matkalla äänitettyjä ääniä. Suhinan ja kohinan alta voi kuulla puhetta ja ehkä joskus jotain säveliksi tulkittaviakin ääniä. Sitä kuunnellessani en voinut välttyä ajatukselta, että olin tehnyt vikaostoksen veronmaksajien rahoilla. Mutta tässäkin tapauksessa on kysymys makuasioista: dark ambient on jonkun muun kuppi teetä.

Edellä mainitut albumit ja paljon muutakin kummallista löydät kirjastosta oheisessa kuvassa olevasta hyllypaikasta. Luokkaan 78.89 nimittäin sijoitetaan ne populaarimusiikin kontekstiin kuuluvat teokset, joita ei voi luokitella populaarimusiikin alalajeihin tarkemmin. Hyvä esimerkki on kuvassa näkyvä Laurie Andersonin albumi The ugly one with the jewels. Tässä ja Andersonin monissa muissakin teoksissa puheen osuus on niin suuri, että niitä voisi pitää yhtä hyvin äänikirjoina kuin musiikkilevyinä. Anderson on myös ehkä maailmanhistorian yllättävin listamenestyjä. Hänen minimalistinen, yli kahdeksanminuuttinen singlensä O Superman kohosi 1981 Iso-Britannian singlelistan kakkoseksi, mikä jaksaa hämmästyttää edelleen.

Eikä kannata unohtaa myöskään ns. taidemusiikkia: ainakin minimalististen säveltäjien (esim. Terry Riley, Steve Reich, Philip Glass) tuotokset ovat vinkeää kuunneltavaa, ainakin hetken aikaa. Minimalistinen klassikko, eräänlainen looginen huipentuma, on tietysti John Cagen pelkistä tauoista koostuva sävellys 4'33. Kirjastosta tämä kuuluisa teos löytyy vain kahtena eri versiona, ja vähemmän yllättäen Frank Zappan versio on ollut suositumpi (106 lainaa) kuin unkarilaisen lyömäsoitinorkesteri Amadinda Ütöegyüettesin versio (0 lainaa).

Missä menee sinun rajasi? Mikä on musiikkia sinun korvillesi?

Hiontakone

Kirjastosta lainattu levy nykii? Niinpä, valitettavan tuttua. Kaikki kirjastoon palautettavat levyt tarkistetaan päällisin puolin, mutta naarmuissa on eroja: joskus pienikin kolhu voi pysäyttää musiikin toiston ja joskus taas levy saa olla kuin merirosvon naama ja silti pelaa.

Jotta jumituksilta vältyttäisiin, me kirjastolaiset toivomme asiakkailtamme kahta asiaa:
1) että kirjaston aineistoa kohdeltaisiin mahdollisimman huolellisesti
2) että jos levyssä on jotain vikaa, asiakas kertoisi siitä palautuksen yhteydessä. Mielellään vielä mahdollisimman tarkasti, että mikä kappale nykii tai elokuvan minkä minuutin kohdalla nykii.

Nimittäin: meillä on laite, jolla naarmuisen levyn voi vielä saada toimivaksi. Laite hioo levystä ohuen kerroksen ja samalla naarmut pois. Oheisessa kuvassa näemme laitteen työssään: se on juuri saanut yhden levyn hiottua ja asettanut sen vasemman puoleiseen pinoon. Parhaillaan se on nostamassa seuraavaa levyä, jonka se sitten asettaa levykelkkaan, joka taas ottaa levyn koneen sisälle. Vajaan kymmenen minuutin päästä kelkka taas aukeaa ja hiottu levy siirretään vasempaan pinoon.

Jos naarmu on mennyt levyn tietokerrokseen asti, ei levyä enää voi korjata. Hyvin usein hionta kuitenkin auttaa. Hionta ei kuitenkaan ole ihan ilmaista eikä ihan niin automaattistakaan kuin miltä äkkiseltään näyttää. Siksi emme hio kaikkia levyjämme aina kun näemme naarmuja, vaan vain niitä, joista asiakkaat reklamoivat. Hionnan jälkeen levyt myös tarkistetaan, ja tarkistamisen nopeuttamiseksi olisi hyvä tietää mahdollisimman tarkasti, missä kohdalla ongelma oli.

Ps. Tiesittehän, että cd-, dvd- ja blu-ray-levyjen haavoittuvaisempi puoli on se etikettipuoli. Jos siis teidän täytyy asettaa levy hetkeksi jonnekin muualle kuin levykoteloon tai soittimeen, mieluummin etiketti ylöspäin.

Pps. Ikiomissa levyissänne olevia naarmuja voitte yrittää korjata kotikonsteinkin. Erilaisia korjausaineita on saatavilla ja nettikeskusteluissa kerrotaan jopa hammastahnan toimivan. Itse olen kerran onnistunut kumittamaan pahasti naarmuuntuneen levyn toimivaksi ihan tavallisella pyyhekumilla. Mutta painotan vielä: vain omia levyjänne! Kirjaston levyjen korjaukset jättäkää meidän huoleksemme.